MUSTAN MEHILÄISEN HUNAJA

MUSTAN MEHILÄISEN HUNAJA -tervehdys Suomen luonnosta

Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry julkistaa Suomen luonnon päivänä 31.8.2019 tavaramerkin, joka kertoo alkuperäisrodun suojelutyöstä.

Tumma mehiläinen on alkuperäisrotu, joka oli vaarassa kuolla sukupuuttoon.  Toimenpiteisiin 
sen pelastamiseksi ryhdyttiin Euroopassa 1980-luvulla. Suomessa suojelutyö ja tummien emojen kasvatus on ollut muutaman henkilön käsissä. Vasta 2017 perustettiin Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry, joka  kokoaa yhteen suomalaiset suojelijat. Joukko on vielä pieni, koska työ on vaativaa ja aikaa vievää. Muutama  kymmentä suomalaista mehiläishoitajaa tekee parhaansa, että arvokas geeniperimä saataisiin säilytettyä puhtaana ja elinvoimaisena.

Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry haluaa kiinnittää tähän, usein marginaaliin jäävään, työhön huomiota ja siksi julkistetaan MUSTAN MEHILÄISEN HUNAJA -tavaramerkki.  Merkin saa käyttöönsä, kun tekee tumman mehiläisen suojelutyötä,  kun hunaja on jäljitettävissä tummien mehiläisten keräämäksi ja kun tuottajalla on oikeus käyttää "Hyvää Suomesta" -merkkiä, joka takaa hunajan korkean laadun. Tällä hetkellä tämän hunajan tuottajia on eri puolilla Suomea kahdeksan.

Tärkeä osa suomalaista luontoa ovat pölyttäjät, joiden häviämisestä ollaan huolissaan. Suomessa mehiläishoito alkoi vuonna 1777, kun ensimmäiset tumman mehiläispesät tuotiin Turkuun. Pitkään tumma alkuperäisrotu oli maailman yleisin, mutta 1960-luvulla se hävisi lähes kokonaan. Vasta 1980luvulla havahduttiin arvokkaan geeniperimän suojeluun. Suomeen perustettiin tumman mehiläisen suojeluyhdistys v. 2017. Naantalilaisen Aimo Nurmisen pitkäjänteisen suojelutyön ansiosta on saatu säilytettyä pieni populaatio puhtaita tummia kantoja. Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n jäsenet eri puolilla Suomea tekevät vaativaa emonkasvatus- ja suojelutyötä geeniperimän säilyttämiseksi.

Lisätietoja mustan mehiläisen suojelutyöstä ja tavaramerkistä saat:
Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry
Lassi Kauko, pj lkauko@netti.fi p. 050 545 3628

Tumma Mehiläinen

Tumma eli musta mehiläinen oli 1850-luvulla maailman runsaslukuisin ja laajimmalle levinnyt mehiläisrotu. 1800-luvun loppupuolella pohjoismaisen mehiläisen alueille alettiiin siirtää myös muita mehiläisrotuja, jolloin alkoi syntyä sekarotuisia mehiläisiä. Risteytymistä tuli vähitellen niin vihaisia, ettei niiden kanssa voinut työskennellä. Vähitellen musta rotu korvattiin muilla roduilla ja se lähes hävisi 1960-luvulle mentäessä.

Vasta 1980-luvulla huomattiin, että oltiin menettämässä tumman mehiläisen arvokas geeniperimä.
Rotua on alettu elvyttää 2000-luvulla. Nykyisten tumman mehiläisen perimää on verrattu tuhat vuotta vanhojen fossiilien genomiin ja tapahtuneet muutokset ovat erittäin pieniä. Tämän uuden heräämisen myötä tummaa mehiläistä on alettu suojella ja jalostaa. Joissakin Euroopan valtioissa kuten Ruotsi ja Irlanti on kasvava määrä tumman mehiläisen kasvattajia ja heillä tukenaan vahva organisaatio. Näiden toimijoiden kattojärjestönä toimii SICAMM-järjestö (Societas Internationalis pro Conservatione Apis melliferae melliferae).

Tumma mehiläinen Suomessa                                                                                                          

Suomeen mehiläinen ei koskaan tullut omasta aloitteestaan. Ensimmäiset mehiläiset tänne tuotiin Virosta 1750-luvulla pölkkypesissä. Ne eivät kuitenkaan selvinneet Suomen kylmistä talvista. Ensimmäinen henkiin jäänyt mehiläisyhteiskunta tuotiin Ruotsista 1777. Se oli olkipesässä ja sijoitettiin Turun Akatemian puutarhaan Ruissaloon. Tästä alkoi Suomen mehiläishoitohistoria.

Suomessa tapahtui sama kuin muuallakin maailmalla ja 1960-luvulle mentäessä, puhtaat tummat mehiläisyhteiskunnat olivat lähes täysin hävitetty. Puhtaita pohjoismaisia kantoja on ollut jäljellä vain Väinö Mäen kanta, joka sekin on nyttemmin sulautunut muihin pohjoismaisiin kantoihin, koska hyvin pienen populaation säilyttäminen on mehiläisen sisäsiittoisuusominaisuudesta johtuen mahdotonta. Muut Suomessa tällä hetkellä olevat tumman mehiläisen kannat ovat peräisin Ruotsista ja Irlannista.

Miksi tummia mehiläisiä?                                                                                                         

Tummien mehiläisten hoito on ehkä hivenen haastavampaa kuin muiden rotujen johtuen niiden energisyydestä ja liikkuvuudesta. Samalla ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti erittäin säyseitä. Legendat tummien mehiläisten vihaisuudesta perustuvat 1950-luvun mustista hybrideistä saatuihin väritettyihin kokemuksiin.

Pohjoismaisen tumman mehiläisen kasvattamisessa pääpaino ei ole hunajan tuottamisessa, koska puhtaat rodut eivät aina pysty samanlaisiin tuotantomääriin kuin heteroosin avittamat hybridit, joita lähes kaikki maailman tuotantomehiläiset nykyään ovat.  Pölytystyötä ne kuitenkin tekevät siinä missä muutkin mehiläiset. Myös pienten ja hajanaisten mesilähteiden hyödyntämisessä ne ovat tehokkaita ja kanervahunajan keräämisessä mestareita. Tärkeäksi katsottu tarkoitus on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.

Mehiläisten nimeäminen                                                                                                             

Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné loi 1700-luvulla kasvien ja eläinten luokittelujärjestelmän ja nimesi suuren joukon lajeja, joukossa myös mehiläinen. Eläinten nimi muodostuu kahdesta osasta, sukunimestä ja lajinimestä.

Hunajamehiläinen sai vuonna 1758 nimen Apis mellifera. Apis tarkoittaa latinassa mehiläistä ja mellifera hunajankantajaa. Linné huomasi jonkin ajan kuluttua, että nimi oli väärä ja antoi mehiläiselle oikeamman nimen: Apis mellifica, joka tarkoittaa hunajantekijää. Mellifica:a käytettiin jonkin aikaa, mutta se vaihdettiin takaisin alkuperäiseen.

Alalajien nimeämisessä se alalaji, joka nimetään ensimmäisenä, saa saman nimen kuin itse laji. Linné asui Ruotsissa, jossa mehiläiset olivat tummia pohjoismaisia. Tumma mehiläinen sai siis nimen Apis mellifera mellifera. Tieteellisissä julkaisuissa nimeen usein lisätään myös nimeäjä ja nimeämisvuosi.

Yleisimmät Suomessa tarhatut rodut

Apis mellifera ligusticaitalialainen” sekä
Apis mellifera carnica krainilainen”.  Näiden lisäksi tarhataan muun muassa
buckfastia, joka on usean rodun risteytyksellä luotu mehiläiskanta.
Apis mellifera mellifera "tumma mehiläinen" on niin sanotusti alkuperäisrotu, jonka geeniperimän säilymistä vaalii koko ajan kasvava joukko tarhureita 😊

 

Teksti on yhdistelmä ja lyhennelmä Tammirauman Hunajatilan, Suomen mehiläishoitajien liiton sekä Wikipedian sivuilta.